Oma käsitys kauppojen eettisyydestä uuteen uskoon

Vaateketjujen yhteiskuntavastuun periaatteet

A= Erittäin hyvä
B= Hyvä
C= tyydyttävä
D= Välttävä
E= Heikko

	H&M	Mango	Zara	Vero Moda	Dressman	Mexx
Sosiaalinen vastuu	B	B	C	C	C	B
Ympäristövastuu	B	B	C	D	D	E
Vastuullisten tuotteiden valikoima	B	C	E	C	E	E
Avoimuus	B	B	C	C	C	D
YHTEENSÄ	B	B	C	C	C	C

Seppälä	KappAhl	Lindex	Benetton	Kookai	Esprit
D	C	D	E	E	E
C	D	D	E	E	E
E	E	E	E	E	E
B	E	E	E	E	E
C	D	E	E	E	E

Yllä olevat taulukot ovat peräisin Kuluttaja.fi -sivujen artikkelista, jossa tarkastellaan pikamuodin eettisiä mahdollisuuksia. Artikkeli pisti ainakin oman käsitykseni muotiliikkeiden eettisyydestä uuteen uskoon, ja siksipä haluan jakaa sen myös teille. Artikkelin mukaan vaateliikkeiden eettisyyteen alettiin kiinnittää vahvasti huomiota 1990-luvulla, kun kansalaisjärjestöt alkoivat painostaa suuria vaatefirmoja kuten Nikea ja Gapia. Tuloksena oli merkittäviä parannuksia yhtiöiden toiminnassa. Artikkelin mukaan kuitenkin joka kolmannelta yritykseltä puuttui kunnolliset eettiset ohjeet vielä vuonna 2007.

Artikkelin viittaamaan tutkimukseen osallistui 12 ketjua, joista yhdenkään ei voida sanoa valmistavan vaatteita eettisesti. Tässä tutkimuksessa eettisyydellä tarkoitettiin esimerkiksi työntekijöiden oloja ja palkkaa, erilaisten kemikaalien käyttöä ja ympäristön rasitusta. Tutkimuksen mittarina käytettiin sitä, kuinka hyvin ketjut itse seuraavat tuotantonsa eettisyyttä ja raportoivat tuloksensa. Esimerkiksi Seppälä Stockman-konsernin alaisuudessa "luotti" vuonna 2007 tehdastyöntekijöiden olojen suhteen paikallisten viranomaisten valvontaan. Tämän hetkisestä tilanteesta minulla ei ole kattavaa tietoa, tosin ainakaan Seppälän omilta sivuilta tietoa ei herunut.

Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomata, että tulokset perustuvat ketjujen omiin, vuonna 2007 saatavilla oleviin raportteihin, joten tulokset ovat korkeintaan suuntaa antavia. Tehtailla ei siis ole vierailtu, mutta artikkelin kirjoittaja pitää epätodennäköisenä että yritys, joka ei panosta etiikkaan edes paperilla, tekisi sitä myöskään käytännössä. Jos jollain on siis uudempaa tietoa, olisi mukava kuulla.

Miksi sitten näitä kysymyksiä on hyvä pohtia? Yksi syy on se, että eniten pikamuodista joutuvat maksamaan vaatteiden valmistajat, jotka saattavat tehdä työtä 17 sentin tuntipalkalla 80- yli 90 tuntia viikossa. Ympäristörasiten on sitten toinen juttu.Vaikka yksikään yrityksistä ei puhtaita papereita saanut, parhaiten ketjuista menestyivät yllättäen H&M ja Mango.

Esimerkkeinä H&M ja Benetton

Vuonna 2007 H&M pyrki rajoittamaan haitallisten kemikaalien käyttöä tuotteissaan, mutta esimerkiksi geenimuunnellun puuvillan käytöstä H&M:lla ei ole olemassa periaatepäätöksiä. H&M:n tavoite oli artikkelia kirjoitettaessa käyttää kuluvana 1 000 tonnia luomupuuvillaa ja laajentaa ekomerkittyjen tuotteiden valikoimaa vauvanvaatteista muihinkin vaatteisiin. Tällä hetkellä H&M:n mallistoon kuuluukin ekopuuvillavaatteita jo jonkin verran, tosin valikoima on edeleen melko pieni.H&M julkaisee vuosittain ympäristöraportin ja yhteiskuntavastuuraportin. Artikkelissa kuitenkin huomautetaan, etteivät mitkään ulkopuoliset tahot varmenna raportin sisältöä.

Benetton sen sijaan kuittasi sitoutumisensa ympäristöasioihin eettisissä ohjeissaan parilla lauseella, eikä muuta tietoa ympäristöön liittyvistä toimista yrityksen kotisivuilta ei löytynyt. Artikkelin mukaan ohjeissa Benetton velvoitti alihankkijansa noudattamaan paikallisia lakeja, ja alihankkijat velvoitettiin noudattamaan ILO:n ohjeita silloin, kun ohjeet on sisällytetty paikalliseen lakiin. Alihankkijoiden valvonnassa Benetton luotti paikallisiin viranomaisiin. Viitaten tutkijoiden mielipiteeseen tällaisen sitoutumisen ei nähty riitävän Benettonin pisteiden nousuun, sillä yrityksen ohjeet ovat liian yleiset ja riittämättömät. Toisin sanoen ne eivät auta työntekijöitä maissa, joiden työsuojelulait suojaavat työntekijöitä heikosti. Joskus paikalliset lait jopa huonontavat työntekijöiden tilannetta kieltämällä ammattiyhdistystoiminnan.
Mekin voimme vaikuttaa

Muutokseen on monia keinoja

Myönteistä artikkelin kirjoittaja löysi siitä, että eettinen kuluttaminen on ollut selvästi kasvussa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vuonna 2005 kasvua on ollu vuodessa neljänneksen verran. Myönteiseksi kirjoittaja koki myös sen, että onneksi näihin asioihin voidaan vaikuttaa, ja vieläpä melko pienillä teoilla!

1. Lisää rahaa valmistajalle
Kirjoittajan mukaan vaatteen valmistukseen kuluva rahallinen osuus tuotteen kokonaishinnasta on hyvin pieni. Niinpä kuluttajahinnay eivät juuri nousisi, vaikka vaatteiden valmistajille maksettaisiinkin nykyistä selvästi suurempia palkkiota.

2. Kejujen liittyminen luotettaviin, työoloja/ tuontantoa valvoviin järjestöihin

3. Maakohtainen valvonta

4. Artikkeli haastaa kaupan kaikki osapuolet mukaan vaateteollisuuden kehittämiseen oikeudnmukaisempaan suuntaan. Tämä koskee myös meitä kuluttajia. :) Toisin sanoen, kuten Niken ja Gapi:n suhteen huomasimme, kuluttajien valinnoilla ja mielipiteillä on väliä.

Koska tällaisiin tutkimuksiin harvoin törmää, olisi kiva kuulla jos jollain on uudenpaa tietoa saatavilla.

Tutkimuksessa eri eettisyyden alueet oli painotettu erikseen seuraavasti:
Sosiaalinen vastuu 55 %
Ympäristövastuu 20 %
Vastuullisten tuotteiden valikoima 10 %
Avoimuus 15 %

Lue lisää:
Artikkeli ja "näin tutkimus tehtiin"